Elämme aikaa, jolloin turvallisuuteen liittyvät aiheet ovat toistuvasti otsikoissa. Suomen turvallisuutta uhkaavat paitsi ulkoiset haasteet, myös yhteiskuntaamme koossa pitävien peruspilarien horjuminen.
Turvallisuuden vahvistaminen edellyttää yhteiskunnaltamme kestävyyttä. Yhteiskunnan eriytyminen sekä huono-osaisuuden ja syrjäytymisen lisääntyminen tekevät meistä haavoittuvia ja aiheuttavat monia turvallisuutta horjuttavia lieveilmiöitä.
Tiedämme, että koulutus on yksi merkittävimmistä syrjäytymistä ja huono-osaisuutta ehkäisevistä tekijöistä. THL:n selvityksen mukaan myös ystävyyssuhteet, harrastukset, lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuudet koulussa ja perheen talous ovat omiaan vahvistamaan yhteiskunnallista osallisuutta. Osallisuutta vähentävät muun muassa heikko lukutaito ja taloudellinen ahdinko.
Vahvistaaksemme asukkaiden hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskuntaan, kasvatus-, opetus-, sosiaali- ja terveyspalvelut on viritettävä huippukuntoon. Nämä palvelut on järjestettävä nykyistä laadukkaammin, eikä meillä ole varaa kinastella siitä, onko jokin ennaltaehkäisevä työ enemmän kaupungin vai hyvinvointialueen tehtävä. Vastuunjakoa kaupunkien ja hyvinvointialueen välillä on selkiytettävä.
Akuuteimmat korjausliikettä vaativat kohteet löytyvät Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen tuoreimmasta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen raportista. Se on monin paikoin karua luettavaa. Alle 25-vuotiaiden nuorten työttömyys on jälleen kääntynyt kasvuun, ja syrjäytymisriskissä olevien nuorten osuus on alueellamme koko maata suurempi. Väkivalta, turvattomuuden tunne ja koulukiusaaminen ovat lisääntyneet. Joka kymmenes asukkaamme kokee yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmat ovat kasvussa.
Nuorten mielenterveyden häiriöiden hoidon saatavuus ei vastaa kysyntää ja lastensuojelun tarve on maamme kärjessä. On inhimillisesti ja taloudellisesti järkevää turvata koulujen, opiskeluhuollon ja matalan kynnyksen mielenterveys- sekä päihdepalveluiden resurssit ennen kuin yhä useampi lapsi ja nuori päätyy lastensuojelun jonoon.
On selvää, ettemme selviydy näistä haasteista ilman saumatonta yhteistyötä kaupunkien ja hyvinvointialueemme välillä. On hyvä muistaa, että kaupunkien autonomia rahankäytön suhteen on aivan toista luokkaa kuin hyvinvointialueen. Alueilta edellytetään kaikkien ei-lakisääteisten palveluiden leikkaamista. Leikkurin alle on joutunut myös osa ennaltaehkäisevästä työstä siitä huolimatta, että sen on todettu olevan vaikuttavaa ja pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattavinta.
Hyvinvointiin ja sivistykseen panostaminen ei ole vain inhimillisesti ja taloudellisesti kannattava valinta. Se luo pohjan myös turvalliselle, yhtenäisemmälle ja kestävämmälle yhteiskunnalle. Kurssin kääntämisen tulee olla Keravan ja Vantaan kaupunkien sekä hyvinvointialueemme yhteinen strateginen kärkitavoite.