Keskustelu siitä, onko tuleva hyvinvointialue Keravalle tai Vantaalle hyväksi vai pahaksi, on ohi. Keravan ja Vantaan yhteinen hyvinvointialue tulee – ja meidän tehtävämme on tehdä siitä meille paras mahdollinen. Sote-uudistuksen keskeisimpänä tavoitteena on edistää alueella asuvien hyvinvointia, parantaa palveluita ja taata ne yhdenmukaisesti ja laadukkaasti kaikille.
Uudistuksessa on vielä paljon kysymyksiä, eikä näin suuri muutos tule kerralla valmiiksi. Omat haasteensa tuo pelastustoimen palveluiden jakautuminen Vantaa – Keravalle ja Keusoteen. Uudistuksen toimeenpanoa on seurattava systemaattisesti ja kehitettävä havaittujen, tutkittujen muutostarpeiden perusteella. Nyt suunnitellut rakenteet ja toimintamallit saattavat osoittautua myöhemmin toimimattomiksi ja kynnys niiden muuttamiseen on oltava riittävän matala. Hyvinvointialueen organisaation tulee olla joustava ja jatkuvasti kehittyvä. Muutoksessa tarvitaan rohkeutta uudistaa ja toteuttaa asioita uudella tavalla.
Yhteistyörakenteiden kehittäminen hyvinvointialueen ja kuntien yhdyspinnoissa sekä järjestösektorin kanssa on välttämätöntä ennaltaehkäisevän työn ja sujuvien hoitopolkujen vahvistamiseksi. Demokratiaa on vahvistettava ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia parannettava hyvinvointipalveluiden kehittämisessä. Tässä on iso vastuu myös tulevilla aluevaltuutetuilla, jotta kaikkien asuinalueiden asukkaat saavat äänensä kuuluviin.
Alueellisten asukasraatien ja erilaisten yhteistyöfoorumeiden järjestäminen on välttämätöntä, jotta palvelut ja tarpeet kohtaavat. Kohtaaminen, kuunteleminen ja vuorovaikutus on tarpeen sillä juuri asukkaillamme on arvokkain tieto tarpeiden ja palveluiden tilasta. Varmasti vanhus itse ja hänen lähiomaisensa tunnistavat arjessa selviytymistä tukevien palveluiden kipukohdat ja kehittämistarpeet. Oppilashuollon kehittämisessä on puolestaan kuultava lapsia, nuoria, heidän huoltajiaan ja opettajia. Aito kuunteleminen ja osallistaminen on oltava luonteva osa hyvinvointialueen toimintakulttuuria.
On hyvä muistaa, että hyvinvoinnin edistäminen ja ennaltaehkäisevä työ jää edelleen kunnille. Tätä työtä tehdään esimerkiksi kasvatuksessa ja koulutuksessa. Resurssit on suunnattava ennaltaehkäisyyn, eli riittäviin resursseihin neuvoloissa, koti-avussa, harrastuksissa, varhaiskasvatuksessa sekä opetuksessa.Tukea on tarjottava riittävästi siellä, missä lapsi suurimman osan arjestaan viettää. Näin ennaltaehkäistään myöhemmin tarvittavia yhä kalliimpia tukitoimia ja palveluntarvetta. Tukeen, oppilas- ja opiskeluhuoltoon sekä mielenterveyspalveluihin panostaminen on investointi tulevaisuuteen, joka tuottaa mittavaa tulosta vasta viiveellä.
Vaikuttavia päätöksiä ja tekoja tehdään yhteistyössä!