Hyvinvoinnin edistäminen on jatkossa sekä hyvinvointialueiden että kuntien vastuulla. Liikkumattomuus ja mielenterveysongelmat ovat kansanterveydellisiä uhkia ja niiden voittamiseksi on tehtävä välittömästi vaikuttavia toimia monelta suunnalta. 

Valtakunnallisesti liian vähäisen liikkumisen laskennalliset vuosikustannukset ja tuottavuuden menetykset ovat 3,2-7,5 miljardia euroa (Valtioneuvosto 2018). Näissä kustannuksissa on mukana mm. terveydenhuollon suorat kustannukset, tuloverojen menetykset, työttömyyskorvaukset, ikääntyvien koti- ja laitoshoidon sekä syrjäytymisen kustannukset. Tulevaisuuden kuvaa synkistää koululaisten vuosittaiset MOVE -mittausten tulokset, joiden mukaan lasten ja nuorten fyysinen toimintakyky on huolestuttavassa alamäessä (THL 2021). Jotta tämän päivän lapset ja nuoret olisivat vielä 60-vuotiaina työkykyisiä, on otettava käyttöön kaikki toimenpiteet liikkumisen lisäämiseksi. 

Liikunnan fyysistä toimintakykyä ja mielen hyvinvointia edistävien vaikutusten vuoksi aktiivisuuden edistämisen tavoite koskee kaikkia ikäryhmiä. Liikunta ei kuitenkaan ole kaikille helppoa tai iloa tuottavaa tekemistä. Siksi tarvitaan monipuolisia liikkumiseen ohjaavia palveluita ja interventioita. Poliittisilta päättäjiltä vaaditaan ihmisten tarpeiden ja elämäntilanteiden monimuotoisuuden ymmärrystä, jotta liikkumista onnistutaan lisäämään kaikissa ikäryhmissä. 

Mielenterveyden häiriöiden kustannuksiksi on Suomen osalta arvioitu 11 miljardia euroa vuodessa (OECD, Health at a Glance 2018 -raportti). Mielenterveyssyistä alkavat eläkkeet ovat erityisesti nuorilla kasvussa. Terapiatakuun toteuttaminen on yksi ehdottoman tärkeä tavoite hyvinvointialueilla. Apua on saatava ajoissa, ennen kuin tilanne on niin kriisiytynyt, että tarvitaan jo kallista erikoissairaanhoitoa. 

Mikä tahansa harrastaminen, joka saa ihmisen liikkeelle neljän seinän sisältä, lisää aktiivisuutta ja mielen hyvinvointia. Harrastuksissa koettu yhteisöllisyys, taiteiden kokeminen tai liikkuminen suojelee tutkitusti mielenterveysongelmilta. Savityökerhoon tai kuoroon voi mennä kävellen tai pyöräillen. Millä tahansa harrastuksella voi olla merkittävä mielen hyvinvointia suojaava vaikutus elämän vastoinkäymisissä. 

Hyvinvointialueiden ja kuntien tulee yhdessä vahvistaa vaikuttavaa ja poikkihallinnollisesti saumatonta ennaltaehkäisevää työtä. Liikuntaseurojen, taiteen perusopetusta antavien oppilaitosten, vapaan sivistystyön ja järjestöjen toimintamahdollisuuksia on vahvistettava. Mielenterveyspalveluita on saatava matalalla kynnyksellä viipymättä ja myös tässä työssä pohdittava erilaisten interventioiden mahdollisuuksia aktivoida ihmisiä liikkumaan ja harrastamaan. 

Hyvinvointialueiden asukkaat on otettava mukaan hyvinvoinnin edistämistyön kehittämiseen. Uusille ideoille ja toimille on akuutti tarve.