Työhyvinvointi on aikamme merkittävimpiä ratkaisuja kuormittuneiden alojen henkilöstöpulaan. Palkalla on väliä, mutta raha ei korvaa hyvinvointia. Niin sotehenkilöstöä kuin kasvatus- ja opetuskenttää paljon kuunnelleena, nousee jatkuvasti huolenaiheeksi riittävien resurssien ja hyvien työolojen lisäksi todelliset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja sen kehittämiseen. Henkilöstö toivoo, että heitä kuunnellaan aidosti ja että heidän näkemykset otetaan vakavasti, erityisesti uudistuksia tehtäessä.

Katariina Räsäsen väitöstutkimus* opettajien työhyvinvoinnista ja alanvaihdon syistä vahvistaa sen, että autonomian puute vaikuttaa vahvasti työhyvinvointiin ja alanvaihtoaikeisiin. Erityisesti kokeneet opettajat pakenevat alalta. Tutkimuksen mukaan juuri kokeneet opettajat kokivat, että työ on entistäkin enemmän ylhäältä johdettua. Autonomian puute kertoo myös arvostuksen puutteesta.

Ylimmällä johdolla on siis ratkaisun avaimet käsissään. Henkilöstöä aidosti kuuntelemalla, luottamalla heidän ammattitaitoonsa ja ottamalla heidät mukaan uudistuksiin, kasvatetaan samalla työhyvinvointia. Hyvinvoiva työntekijä levittää hyvinvointia myös ympärilleen. Tällä on huikeat positiiviset vaikutukset asiakastyössä.

Ei pidä myöskään unohtaa, että hyvinvoinnin kasvaessa, työn tuottavuus ja sitoutuminen työhön kasvaa ja sairauspoissaolot vähenevät. Autonomian vahvistamisella on siis merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

Työnantaja on vastuussa henkilöstön hyvinvoinnista. Heille on annettava siihen riittävät resurssit ja työkalut. Autonomian ja arvostuksen lisääminen ei kuitenkaan maksa mitään.

*https://link.springer.com/article/10.1007/s11218-020-09567-x