Luonnon ennallistamiskeskusteluissa tuntuu unohtuvan, että Suomi on jo sitoutunut luonnon ennallistamisen tavoitteisiin. Näissä tavoitteissa on vain epäonnistuttu kerta toisensa jälkeen. Syyt luontokatoon ja keinot sen pysäyttämiseksi ovat tiedossa. Suomesta löytyy korkeatasoista osaamista luontokadon pysäyttämiseksi kustannustehokkaasti, mutta siitä huolimatta riittäviä toimia ei ole tehty.
On vaikea käsittää, mitä talouspolitiikkaa tämä oikein on? Jos luonnolta viedään elämän edellytykset, sahaamme myös taloutemme oksaa. Luonto on yksi pääoman muoto, eikä ilman ekologista kestävyyttä voi olla taloudellista kestävyyttä. Ilmastokriisi, luontokato ja näiden taloudelliset vaikutukset kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa.
Kesällä uutisoitiin, että maankäyttösektorimme on muuttunut hiilinielusta päästölähteeksi. Haluammeko todella mieluummin maksaa miljoonia päästöoikeuksista, uida sinilevässä ja tuhota lajeja sukupuuttoon kiihtyvällä tahdilla? Suomen luonnon köyhtyminen vaikeuttaa myös sen kykyä selviytyä ilmaston lämpenemisestä.
Luonnon ennallistamisella on kiire ja luonnon rajallisuus on tunnustettava. Luonnon ennallistaminen tulee sitä kalliimmaksi, mitä pidemmälle sitä lykkäämme